Lohikäärmeet, ja kuka on kukin

Esipuhe ja vastuunvapautus

En tiedä onko se ihan oikein, mutta minua kiinnostaa päätellä enemmän, kuin voin tietää. Tiukan tieteellisessä tutkimuksessa on ehkä väärin vetää liian kaukaa haettuja johtopäätöksiä, mutta voiko sellaisilla ajatuksilla julkisesti leikkiä? Tietenkin kreationistina on otettava huomioon, että evolutionistit tarttuvat pienimpäänkin epätodennäköisyyteen ja käyttävät suvereenisti hyväkseen maallikkoja (ns. pehmeitä kohteita) aina, kun sillä voi tehdä hyvän evo-tarinan. Entä jos teen selväksi kaiken heti alussa? Toivottavasti se riittää...

Olen siis päättänyt miettiä ihan oman kiinnostukseni takia, miten erilaiset lohikäärmetarut ja uudemmat havainnot sopivat yhteen, tai paremminkin, mitkä sopivat yhteen. Tämä ei ole materiaalia tieteelliseen tutkimukseen, eikä itsessään varsinaista tiedettä. Tosin lähteeni [1] ovat kannattavaa luettavaa tieteellisessäkin, kuten myös maailmankatsomuksellisessa, mielessä. Nekin ovat kuitenkin vain raapaisuja siitä mitä me voisimme tietää, jos lähes kaikki tieteelle varatut määrärahat eivät menisi uusien (fossiloituneiden) evo-tähtien etsimiseen. Niin että tiede itsessään on jo ihan tarpeeksi kärsinyt joka tapauksessa.


Ropen - Jurik

Darek Isaacs:in Dragons or Dinosaurs -kirjan pääteesi on, että dinosaurukset ja lentävät liskot ovat eläneet melko hiljattain, ja kansat ja historioitsijat tiesivät niistä. Tämä väite puoltaa hänen uskoansa (ja minun uskoani), että dinosaurukset, kuten ihminenkin luotiin karkeasti arvioituna kuusituhatta vuotta sitten. Kirjan teesiä tukevat monet vanhat tarinat ja kirjoitukset, jotka sekä käsittelevät lohikäärmeitä kuten mitä tahansa eläintä, että kuvaavat lohikäärmeet hyvin dinosaurusmaisina. Nämä kertomukset ovat siis pääosin ajalta ennen ensimmäisiä fossiililöytöjä. Myös veistoksia maalauksia ja kaiverruksia lohikäärmeistä/dinosauruksista löytyy paljon, mutta ne vain mainitaan tässä kirjassa.

Luvussa 10 Dragons or Dinosaurs käsittelee vahvankuuloista vasta-argumenttia: lohikäärmeiden taipumusta syöstä tulta. Kirja osoittaa selkeästi, ettei "tulen sylkeminen" ole mahdottomuus. Nyt aijon kutenkin käsitellä lohikäärmettä, joka on mielestäni mainittu tässä väärässä yhteydessä. Perusteluni on, että Darek:n antama kuvaus sopii mielestäni paremmin toiseen ilmiöön, joka on ehkä vielä kiehtovampi: bioluminesenssiin.

Jurik, ja loistohomma

Dragons or Dinosaurs:ssa kerrotaan seuraavaa.

"Jurik was a flying dragon in the legends of the people of Sunda in Indonesia. It's fiery profile could be seen as it flew in the night sky." [2] (kursiivi alkuperäisessä, alleviivaus lisätty)

Suomennettuna katkelma kuuluu osapuilleen näin. "Jurik oli lentävä lohikäärme Indonesialaisen Sunda-kansan tarinoissa. Sen tulinen/hehkuva siluetti saatettiin havaita, kun se lensi yötaivaalla."

Jos oikein pilkuntarkasti ottaa niin Jurikin kuvaus ei ihan kuulosta liittyvän tulensyöksemiseen (vaikka monet esitetyt kuvauset muista lohikäärmeistä selkeästi tuntuvat viittaavan). Pikemminkin kyseessä tuntuu olevan hohtaminen, tai loistaminen. Kuvaukset siis tuntuvat viittaavan eläimeen josta lähtee valoa. Ehkä Darekin olisi pitänyt tehdä tälle uusi luku.

Joka tapauksessa tämä väite tuntuu saavan tukea, yllättävää kyllä, taholta, johon Darek ei kirjassaan viittaa.

Ropen: lentäjä joka näkyy kauas

Vuosia sitten tutkin dinosauruskysymystä englanninkielisen creationwikin kautta siellä oli hyvin vähän tietoa lohikäärmelegendoista, mutta sieltä löytyi tietoa eläimistä, jotka saattaisivat yhä olla elossa. Sitä kautta tutustuin Ropeniin. [3]

Nimi ropen viittaa Papua-Uuden-Guinean alueella moniin asioihin. Yhdellä pääsaaren kielellä se tarkoittaa hedelmälepakkoa, ja toisella lintua, mutta tässä keskitymme merkitykseen, joka sillä on Umboi-saarella. Siellä paikalliset käyttävät nimitystä ropen olennosta, jolla ei ole höyheniä, kuten linnulla, ja jonka ei istu oksalla väärinpäin, eikä syö hedelmiä, kuten hedelmälepakko. Itse asiassa paikallisten kuvauksista voi päätellä – ja ulkomaiset silminnäkijät usein ajattelevat – että kyseessä on eräänlainen pitkähäntäinen lentolisko.

Tämä lentolisko sopii myös hyvin yhteen monen yleisen lohikäärme-piirteen kanssa. Tulta ropenin ei kuitenkaan ole tavattu sylkevän. Sen sijaan sen on tavattu loistavan valoa yötaivaalla, niin kuin jotkut eläimet (lähinnä hyvin pienet eläimet) tekevät. Tämä valo näkyy vain noin viiden-kuuden sekunnin ajan ja se yleensä havaitaan olennon lentäessä kohti rannikkoa kahden tunnin sisällä auringonlaskusta.

Vahva yhteys

Papua-Uudessa-Guineassa on useita kieliä eri saarilla, ja monet tällä alueella elävät kansat tuntevat Ropen-ilmiön jollakin nimellä. Huomionarvoista on myös se, että Indonesia, jossa kerrotaan legendoja Jurik-lohikäärmeestä sijaitsee osittain samalla saarella, kuin Papua-Uusi-Guinea. Kyse on naapurimaista. Kummassakin maassa on sama tieto samasta olennosta. Toisessa tämä tieto vain on legendoissa ja toisessa se taas on silminnäkijähavainnoissa.

François:in Lung? Voi kun tietäisi...

Dinosaurs or Dragons:in 10:nnessä luvussa, josta siis aiemmin käsittelemäni Jurik löytyi, puhutaan myös selkeästi tulta syöksevistä lohikäärmeistä. Tulen syöksemisessä mahdollisesti käytettyjä menetelmiäkin käsitellään. 10:nnen luvun alku mainitsee (poislukien Jurikin) kahdeksan tultasyöksevää lohikäärmettä nimeltä. Sitten se jatkaa listaa Raamatun Leviatanilla. Neljän näistä mainitaan lentävän. Darek ei minua viisaampana miehenä, ja mahdollisesti lähteensä [4] vajavuuteen liittyen mieti sen enempää, että mitkä ovat kenties samoja-, ja mitkä eri lajeja (Kind. Ei specie. [5]).

Kiinan horroskooppieläin, Lung

Itse luulisin että vaikka tulen syökseminen onkin (teoriassa) mahdollista, niin se ei varmaankaan ole ollutkaan kovin yleistä. On vaikea uskoa, että lentävät tulilohikäärmeet kuuluivat useampaan kuin yhteen lajiin (Jälleen kind.). Muut ovat hankalampi ryhmä. Yhdestä lohikäärmeestä Darek itse kertoo enemmän. Se on kiinalainen Lung, jonka olemassaolon puolesta todistaa jo sekin, että kiinalaiset perinteisesti luettelevat sen erääseen tosieläinten joukkoon, nimittäin horroskooppeihin.

"The Lung refers to a class of fire-breathing dragons in China who '... is shown with a scaly serpentine body with four legs, a long, sinuous tail, and a head resembling that of a gigantic lizard.... the nostrils breath smoke or fire.....'" [6]

 "Lung viittaa kiinalaiseen tultasyöksevien lohikäärmeiden ryhmään joka '... kuvataan suomuisessa käärmemäisessä kehossa, jossa on neljä jalkaa, pitkä kiemurteleva häntä jä pää, niinkuin jättimäisellä liskolla.... sieraimet henkivät savua tai tulta....'"

 François. Onko sinulla polttava salaisuus?

Tätä lukiessani tuli mieleeni aiemmin lukemani kirja "Dire Dragons", jonka kirjoittaja, Vance Nelson, on kirjaansa varten kolunnut useita museoita, ja nähtävyyksiä. Tässä kirjassa on kuva François I:sen tunnuksesta (itseasiassa aika monta kuvaa). Lisäksi siinä esitetään kuva kolmen François:n aikalaisen tunnuskuvasta. Kolme muuta kuvaa esittävät todellisia eläimiä, joihin ei ole liitetty mitään myyttistä, mutta François:n kuva esittää "salamanteria" joka ei näytä edes etäisesti salamanterilta. Sen sijaan se näyttää, siltä mitä nykytiedemiehet kutsuvat plateosaurukseksi (vaikka kyse ei välttämättä ole juuri samasta lajista [specie]). Lisäksi kuvan eläimeltä tulee liekkejä suusta, mikä ei ole tavallista salamantereille.

Mutta voidaanko nämä yhdistää?

Ajattelin, että voisivatko ne olla yksi ja sama eläin. Ongelman ehkä muodostaa Lungin suuri käärmemäisyys. François:n salamanteri on suomuinen, ja ehkä toisena aikakautena katsottuna hieman käärmemäinenkin [7], mutta Lung on monissa tyypillisissä kuvissa kiemurtelevaisempi, kuin itse käärme! Jurik - ropen -linkki on melko selvä, mutta tässä on jo paljon arvailua.

Kysyttävää jää...

Seuraavanlaisia kysymyksiä nousee mieleen: Kuinka paljon Lungin käärmemäisyyttä liioitellaan niissä (nykyaikaisissa) kuvissa, joita minä olen nähnyt? Onko ollut olemassa jokin eläin, joka sopii paremmin yhteen Lungin kanssa? Onko Lung oikea olento, vai sekoitus käärmettä, ja jotain muuta eläintä? Saattoiko François:n kuva liioitella ainakin liekkien suhteen, vaikka muiden eläimiä ei liioiteltukaan? Montako tulilohikäärmettä on aikanaan ollut? Ovatko ne kaikki kuolleet, vai elävätkö ne vain niin syrjässä, tai syvällä, ettei niitä olla aikoihin päästy tutkimaan?

1. Tarkoitan seuraavia lähteitä: Darek Isaacs: Dragons or Dinosaurs?; Vance Nelson: Untold Secrets of Planet Earth: Dire Dragons (ensimmäinen painos); www.creationwiki.org/ropen (Luettu useita kertoja maaliskuussa 2012).
2. Dragons or Dinosaurs. Sivut 121-122.
3. Kaikki tässä esitetyt tiedot ropenista perustuvat artikkeliin osoitteessa http://www.creationwiki.org/Ropen, mutta sieltä löytyy myös linkkejä muille asiaa käsitteleville nettisivuille. Kaikki tosin englanninkielellä.
4. Darek käyttää lähteenä kirjassaan hyvin paljon kirjaa Giants, Monsters & Dragons, jonka on kirjoittanut Carol Rose. Niin myös näissä tapauksissa.
5. Kind tarkoittaa englanninkiellessä "luotua lajia" eli ryhmää, johon raamatullisen kreationismin näkökulmasta voi kuulua useampia eri "tieteellisiä" lajeja, ja jonka mitään jäsentä ei voi risteyttää toisten lajien (kind) jäsenien kanssa.
6. Lainaan Darek:ia, (ks. viite 2.), joka lainaa Rose:a (ks. viite 4.).
7. Mieleeni tulee maininta historioitsijasta, joka kuvaa erästä lentävää liskoa käärmemäiseksi. Darek mainitsee tästä historioitsijasta kirjassa Dragons or Dinosaurs. Lisäksi Suomen kielen sana "lohikäärme", kuulostaa hyvin käärmemäiseltä, mutta voi tarkoittaa olentoja, joita me emme pidä käärmemäisenä.

Kirja-arvostelu: Dire Dragons (Vance Nelson)

Miksi tämä kirjoitus

Idea tähän blogiin tuli lukemalla, joten on reilua, että kerron kirjoista joita olen lukenut, ja joihin osa tiedoistani perustuu. Tässä käsittelen kirjaa Dire Dragons sarjasta Untold Secrets of Planet Earth.

Itseäni ovat aina kiehtoneet kuvat, ja varsinkin kuvat isoista suomuisista eläimistä, joita harva uskaltaisi elävässä todellisuudessa kohdata. Melkein arvaisin, että samat kuvat ovat ainakin joskus kiehtoneet sinuakin. Kiehtovatko ne yhä?

Dire Dragons

Dire Dragons on täynnä upeaa kuvitusta, mutta se poikkeaa monista "kaltaisistaan" ratkaisevalla tavalla. On paljon kirjoja, joiden tarkoitus on kertoa dinosauruksista: muinaistakin vanhemmista liskoista, jotka kuolivat sukupuuttoon niin kauan sitten, ettei yksikään ihminen ole koskaan niitä tavannut. On myös paljon kirjoja, jotka kertovat lohikäärmeistä: tarujen tulihirviöistä, jotka ovat jostain putkahtaneet ihmismielikuvituksen syövereihin, ja joita kukaan ei ihan aikuisten oikeasti ole nähnyt. Dire Dragons:ia voisi kuvata lohikäärmekirjaksi, joka kertoo dinosauruksista, tai dinosauruskirjaksi, joka kertoo lohikäärmeistä. Dramaattista kuitenkin on se, että se kertoo eläimistä, joita ihan oikeat ihmiset ovat ihan oikeasti nähneet, ja joiden pelossa he ovat eläneet.

Kuvakirja, ja tiukkaa tutkimusta

Kirjaa voisi syyttää liian nopeasti luetuksi, ja pieneksi, mutta ainakin se on visuaalisesti upea. Kuvat on otettu todistettavasti muinaisista kuvista, kaiverruksista (/petroglyfeistä), ja esineistä, jotka esittävät jotain, mitä evoluutiouskon markkinamiehet ovat kauan kieltäneet niitä esittämästä. Kuviin on yhdistetty selkeä selostus yksityiskohdista, jotka voisivat helposti jäädä huomaamatta. Niihin on liitetty myös kuvia samassa kulttuurissa syntyneistä esineistä, jotka esittävät meille tuttuja eläimiä, ja antavat hyvän kuvan kyseisen kulttuurin veisto, kaiverrus tai maalauskulttuurista. Pikkupoikaa sisälläni kiehtovat melkein eniten 3D-mallinnokset dinosauruksista.* Niiden tarkoitus on osoittaa, kuinka hyvin antiikkiset, tai muinaiset teokset vastaavat käsitystämme dinosaurusten ulkomuodosta, ja "vice versa".

Kirjan kirjoittaja – Vance Nelson – on tehnyt innostavaa tutkimustyötä. Hän on etsinyt kohteita useista museoista ja nähtävyyksistä, ja tutkituttanut kaikkien mahdollisten esineiden ijän. Ne esineet, joiden ikää hän ei ole voinut tarkistaa laboratoriotutkimuksilla, eivät ole sitä kaivanneet. näitä ovat esimerkiksi kaiverrukset ja veistokset englantilaisissa katedraaleissa, ja 1500-luvulla ranskaa hallinneen kuninkaan tunnuskuva. Hän on etsinyt näkemilleen kuville, veistoksille tai kaiverruksille mahdollisimman tarkan vastineen, eikä ole tyytynyt vain kirjoittamaan "sauropodi-dinosaurus", tai "theropodi-dinosaurus". Se on kiehtovaa, mutta samalla hieman uhkarohkeaa. Hän ei tosin yritä väittää, että tämä se on, vaan että tätä se ainakin muistuttaa.

Puutteita vai ei? Päätä itse

Jos jotain huonoa pitää mainita, niin Dire Dragonsin tapa siirtyä johtopäätöksiin joka luvun lopussa tuntuu hieman tungettelevalta riippumatta siitä, onko itse samaa mieltä johtopäätösten kanssa (itse yleensä olen). Lukijaa informoidaan jo alussa kirjoittajan näkemyksistä, joten tuntuu vanhan kertaukselta lukea uudelleen ja uudelleen se toteamus, että tämäkin todiste sopii hyvin yhteen "nuoren"** maan kanssa. Pitäisin ehkä parempana laittaa johtopäätöksen vain alkuun, jolloin esitellään lukijalle tulevia lukuja, ja loppuun, jolloin on hyvä vaihe tehdä yhteenveto siitä mitä ollaan aiemmin luettu. Tällä tavalla oltaisi voitu tuoda esille se, että lukijan ajatellaan hyväksyvän dinosaurusten/lohikäärmeiden hiljattainen olemassa olo, vasta kun todistusaineisto on niin runsasta, ettei sitä voi enään kiistää.

Olisin toivonut että erästä asiaa olisi käsitelty enemmän. Kyseessä on maininta erään kuvan kohdalla. Vance huomauttaa, että kolikossa kuvatulla liskolla on ilmeisesti korvat, ja toteaa sitten, että osa eläinten ulkoisista piirteistä ei yleensä fossiloidu (vaikka viime aikoina onkin löydetty yksittäisiä kappaleita dinosaurusten ihoa). Vance päättelee, että eläimellä voi hyvinkin olla ollut korvaa muistuttava kohouma ihossa, kuten joillakin matelijoilla on. Kuitenkin lukija jää kaipaamaan lisätietoa siitä, millaiset rakenteet voisivat tarkalleen jäädä fossiloitumatta. Tähän sain seljvyyttä vasta lukiessani Darek Isaacs:n kirjoittamaa Dinosaurs or Dragons:ia, joka mainitsee, että jos tietomme siitä miltä ihminen näyttää, perustuisi pelkästään luihin, emme kuvaisi heillä neniä, emme korvia, emmekä naisten rintoja.

Yhteenveto

Untold Secrets of Planet Earth: Dire Dragons on upeasti toteutettu kirja, joka perustuu suurella vaivalla tehtyyn tutkimukseen. Kaikesta en kirjassa pitänyt, mutta nämä asiat eivät olleet yksiselitteisen kielteisiä. Kirja keskittyy hyvin tarkasti lohikäärmetaiteeseen. Siinä käsitellään hyvin vähän lohikäärmetarustoa tai nykyisiä havaintoja. Aiheen rajaus on tietysti kirjoittajan perustehtävä. Suosittelen Dire Dragons:ia kaikille jotka pitävät kuvista, lohikäärmeistä ja kielletystä tiedosta. Kuitenkin varoitan, että loppupäätelmän saa lukea moneen kertaan.

Alustusta kaikelle, mitä aijon täällä kirjoittaa

Lohikäärmeet ovat aina kiehtoneet minua. Nuo suomujen peittämät, lentävät ja tulta syöksevät olennot tulivat tutuiksi BBC:n Narnia-tv sarjasta, ja Tolkienin "lohikäärmevuori"-kirjasta, joka nyttemmin tunnetaan nimellä Hobitti: sinne ja takaisin. Myöhemmin minua kiehtoivat Viimeinen Lohikäärme (Dragon Heart) elokuvat, ja moni muu fantasiasarja.

Dinosaurukset ovat aina kiehtoneet minua. Nuo suomujen peittämät jättimatelijat, tulivat tutuiksi Jurassic Park:in ihmeellisestä maailmasta, ja niistä monista dinosauruskirjoista, joita pienille pojille annettiin ahmittaviksi. Kun olin peruskoulun kuudennella luokalla, tulivat BBC:n Walking With Dinosaurs, ja vastaavat uudenlaiset hirmuliskodokumentit.

Kaksi väitettä

Jonkun saattaa vielä tänäkin aikana yllättää, että molempia noista olennoista yhdistää kaksi perustavan laatuista seikkaa. Nämä seikat nivoutuvat lujasti yhteen sen kanssa, miten me hahmoitamme koko maailmankaikkeutemme, ja arvotamme elämämme ja muiden elämän.

Ensimmäinen on se, että molempia käytetään aktiivisesti Raamatunmukaisen maailmankatsomuksen kumoamiseen. Dinosauruksista sanotaan, että Raamattu ei missään ota huomioon näitä jättimatelijoita, jotka hävisivät planeetaltamme 65 miljoonaa vuotta sitten (kauan ennen kuin raamatullinen aika alkoi). Lohikäärmeistä sanotaan, että Raamattu väittää toistuvasti näiden suomuisten satuolentojen kerran häiriköineen ihmistä, vaikka kukaan ei ole koskaan nähnyt elävää lohikäärmettä, eikä löytänyt sellaisen jäännöksiä.

Toinen yhdistävä seikka on se, että niitä molempia käytetään nimenomaan kreationistisessa uskonpuolustuksessa todistamaan Raamatun totuudenmukaisuus. Dinosauruksista sanotaan, että raamattu mainitsee ne useita kertoja, ja Jobin kirja kuvailee selkeästi sauropodi-dinosauruksen ulkomuodon. Lohikäärmeistä sanotaan, että (lähes?) aina kun raamattu mainitsee lohikäärmeet (tannin), voidaan kyseessä osoittaa olevan dinosaurus tai jokin muu vastaava eläin, ja se että koko maailma on pullollaan tarinoita lohikäärmeistä osoittaa, etteivät dinosaurukset olleet sen enempää kuolleet, kuin syntyneetkään 65 mega-annumia (milj. vuotta) sitten.

Kuka on kuka; mikä on mikä

On ilmiselvää, että ero näiden kahden vastakkaisen näkemyksen välillä on kiinni lohikäärmeiden identiteetistä. Toisaalta kyse on nimenomaan dinosaurusten identiteetistä. Lisäksi kyse on siitä, kuolivatko dinosaurukset sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Anteeksi muuten, että toistelen 65:ttä miljoonaa vuotta koko ajan, mutta siltä on vaikea välttyä, kun puhuu yleisestä dinosaurusopista.

Kumpi sitten on se oikea näkemys. Tätä voi lähestyä monesta näkökulmasta. Moni varmaan haluaisi minun lähestyvän aihetta evoluutio-opin suunnalta, jolloinka johtopäätökseni olisi jo ennalta määritelty. Se ei ole oikein! Jos lähestyisin asiaa yksinkertaisesti kreationistiselta näkökannalta, argumentteihini vastattaisiin vain toteamalla, että kreationismi on huuhaata. Sillä vastapuoli lähestyy jo asiaa evoluutio ennakko-oletuksenaan. Itse kreationistina en kuitenkaan ole neutraali näkemyksessäni. Väitän, ettei tällä alueella neutraaleja ihmisiä olekaan.

Argumenttien yleiset piirteet

Muodostaakseni argumentin jonkin puolesta, enkä puolta jostakin argumentista, keskityn siihen, kumpi mielestäni sopii parhaiten yhteen peruslogiikan kanssa. Mitä näissä väittämissä on sitten eroa: Raamattu ei mainitse dinosauruksia, mutta puhuu kyllä satujen lohikäärmeistä, tai Raamatun lohikäärmeet ovat evolutionistin dinosauruksia.

Olettamuksia

Ensinnäkin ensimmäisessä väittämässä oletetaan enemmän. Siinä oletetaan, että dinosaurukset eivät olleet tuttuja raamatun ajan ihmisille, ja siinä oletetaan, että raamatun kirjoittajat keksivät sattumalta olentoja, jotka muistuttivat suurelta osin dinosauruksia. Lisäksi siinä oletetaan, joko jotakin ehkä raamatun omaa historiaa edeltävää aikaa, josta lohikäärmemyytit periytyvät kaikille kansoille tai pahempaa. Kansoja yhdistävää mielikuvitusta keksiä samanlaisia olentoja täysin toisistaan riippumatta! Toisessa oletetaan vain, että ihmiset kävelivät dinosaurusten kanssa, mutta dinosaurukset eivät menestyneet kovin hyvin. Loppu seuraa automaattisesti ainakin, mikäli otetaan huomioon, ettei dinosaurus-termiä oltu kehitetty ennen kuin lohikäärmeet eivät enää olleet eurooppalainen ilmiö.

Perimätiedon pahoinpitelyä

Toinen ero kahden argumenttimme välillä on, että ensimmäinen kohtelee perintötietoa paljon väkivaltaisemmin. Sen mukaan kaikki, mitä on koskaan kerrottu lohikäärmeistä (tai millä nimellä niitä kutsutaankin) on täysin kuvitteellista. Lisäksi sillä on seuraavia seurauksia menneille sukupolville:
- Carlislen katedraalissa lepäävän piispan haudan päällä on pakanallinen mielikuvitusolento, jolla ei ole mitään tekemistä, minkään tunnetun sen aikaisen, varsinkaan kristillisen, myytin kanssa.
- Myös monet muut vanhat kirkot ovat täynnään taruolentoja, jotka sattuvat olemaan hyvin dinosaurusmaisia.
- Intiaanit ovat joko hämmästyttävän onnekkaita tarinaniskijöitä, tai ovat tehneet luita kammoksuvan julkisivunsa saloissa huippuluokan paleontologista tutkimusta.
- Ihmisillä on ollut kaikkialla tapana olla yhtä "onnekkaita" kuin intiaanit, kun he ovat keksineet taruolentojaan.
- Ihmisen mielikuvituksen rikkaus on laskenut viimeisten muutaman sadan vuoden aikana murto-osaan entisestä.
ja vielä...
- Edelliseen liittyen: kun esihistoriallinen ihminen keksi täysin käsittämättömän taruolennon, hän kehitti sille vielä varmuuden vuoksi elintavat ja asuinalueen, ja valitsi sille tutuista eläimistä luonnollisen vihollisen.

Tehtävää tulevaisuudelle

Nämä ovat vain minun (tässä kovin pinnallisesti kerrottuja) perusteluitani, jotka perustuvat muutamiin kirjoituksiin, mutta ne herättävät jo kysymyksen siitä, kuinka käsittämätön täytyy evolutionistisen väittämän olla, jotta se olisi virallisesti vähemmän uskottava, kuin kreationistinen vastaväittämä. Toinen kiinnostava kysymys on, että mitä sitten tarkalleen voimme tietää dinosauruksista ja lohikäärmeistä, jos ne ovat yksi ja sama asia. Olisiko jotakin tiedettävää näistä olennoista, mitä meidän ei haluta tietävän?

Minä ainakin haluan tietää!