Miksi tämä kirjoitus
Idea tähän blogiin tuli lukemalla, joten on reilua, että kerron kirjoista joita olen lukenut, ja joihin osa tiedoistani perustuu. Tässä käsittelen kirjaa Dire Dragons sarjasta Untold Secrets of Planet Earth.
Itseäni ovat aina kiehtoneet kuvat, ja varsinkin kuvat isoista suomuisista eläimistä, joita harva uskaltaisi elävässä todellisuudessa kohdata. Melkein arvaisin, että samat kuvat ovat ainakin joskus kiehtoneet sinuakin. Kiehtovatko ne yhä?
Dire Dragons
Dire Dragons on täynnä upeaa kuvitusta, mutta se poikkeaa monista "kaltaisistaan" ratkaisevalla tavalla. On paljon kirjoja, joiden tarkoitus on kertoa dinosauruksista: muinaistakin vanhemmista liskoista, jotka kuolivat sukupuuttoon niin kauan sitten, ettei yksikään ihminen ole koskaan niitä tavannut. On myös paljon kirjoja, jotka kertovat lohikäärmeistä: tarujen tulihirviöistä, jotka ovat jostain putkahtaneet ihmismielikuvituksen syövereihin, ja joita kukaan ei ihan aikuisten oikeasti ole nähnyt. Dire Dragons:ia voisi kuvata lohikäärmekirjaksi, joka kertoo dinosauruksista, tai dinosauruskirjaksi, joka kertoo lohikäärmeistä. Dramaattista kuitenkin on se, että se kertoo eläimistä, joita ihan oikeat ihmiset ovat ihan oikeasti nähneet, ja joiden pelossa he ovat eläneet.
Kuvakirja, ja tiukkaa tutkimusta
Kirjaa voisi syyttää liian nopeasti luetuksi, ja pieneksi, mutta ainakin se on visuaalisesti upea. Kuvat on otettu todistettavasti muinaisista kuvista, kaiverruksista (/petroglyfeistä), ja esineistä, jotka esittävät jotain, mitä evoluutiouskon markkinamiehet ovat kauan kieltäneet niitä esittämästä. Kuviin on yhdistetty selkeä selostus yksityiskohdista, jotka voisivat helposti jäädä huomaamatta. Niihin on liitetty myös kuvia samassa kulttuurissa syntyneistä esineistä, jotka esittävät meille tuttuja eläimiä, ja antavat hyvän kuvan kyseisen kulttuurin veisto, kaiverrus tai maalauskulttuurista. Pikkupoikaa sisälläni kiehtovat melkein eniten 3D-mallinnokset dinosauruksista.* Niiden tarkoitus on osoittaa, kuinka hyvin antiikkiset, tai muinaiset teokset vastaavat käsitystämme dinosaurusten ulkomuodosta, ja "vice versa".
Kirjan kirjoittaja – Vance Nelson – on tehnyt innostavaa tutkimustyötä. Hän on etsinyt kohteita useista museoista ja nähtävyyksistä, ja tutkituttanut kaikkien mahdollisten esineiden ijän. Ne esineet, joiden ikää hän ei ole voinut tarkistaa laboratoriotutkimuksilla, eivät ole sitä kaivanneet. näitä ovat esimerkiksi kaiverrukset ja veistokset englantilaisissa katedraaleissa, ja 1500-luvulla ranskaa hallinneen kuninkaan tunnuskuva. Hän on etsinyt näkemilleen kuville, veistoksille tai kaiverruksille mahdollisimman tarkan vastineen, eikä ole tyytynyt vain kirjoittamaan "sauropodi-dinosaurus", tai "theropodi-dinosaurus". Se on kiehtovaa, mutta samalla hieman uhkarohkeaa. Hän ei tosin yritä väittää, että tämä se on, vaan että tätä se ainakin muistuttaa.
Puutteita vai ei? Päätä itse
Jos jotain huonoa pitää mainita, niin Dire Dragonsin tapa siirtyä johtopäätöksiin joka luvun lopussa tuntuu hieman tungettelevalta riippumatta siitä, onko itse samaa mieltä johtopäätösten kanssa (itse yleensä olen). Lukijaa informoidaan jo alussa kirjoittajan näkemyksistä, joten tuntuu vanhan kertaukselta lukea uudelleen ja uudelleen se toteamus, että tämäkin todiste sopii hyvin yhteen "nuoren"** maan kanssa. Pitäisin ehkä parempana laittaa johtopäätöksen vain alkuun, jolloin esitellään lukijalle tulevia lukuja, ja loppuun, jolloin on hyvä vaihe tehdä yhteenveto siitä mitä ollaan aiemmin luettu. Tällä tavalla oltaisi voitu tuoda esille se, että lukijan ajatellaan hyväksyvän dinosaurusten/lohikäärmeiden hiljattainen olemassa olo, vasta kun todistusaineisto on niin runsasta, ettei sitä voi enään kiistää.
Olisin toivonut että erästä asiaa olisi käsitelty enemmän. Kyseessä on maininta erään kuvan kohdalla. Vance huomauttaa, että kolikossa kuvatulla liskolla on ilmeisesti korvat, ja toteaa sitten, että osa eläinten ulkoisista piirteistä ei yleensä fossiloidu (vaikka viime aikoina onkin löydetty yksittäisiä kappaleita dinosaurusten ihoa). Vance päättelee, että eläimellä voi hyvinkin olla ollut korvaa muistuttava kohouma ihossa, kuten joillakin matelijoilla on. Kuitenkin lukija jää kaipaamaan lisätietoa siitä, millaiset rakenteet voisivat tarkalleen jäädä fossiloitumatta. Tähän sain seljvyyttä vasta lukiessani Darek Isaacs:n kirjoittamaa Dinosaurs or Dragons:ia, joka mainitsee, että jos tietomme siitä miltä ihminen näyttää, perustuisi pelkästään luihin, emme kuvaisi heillä neniä, emme korvia, emmekä naisten rintoja.
Yhteenveto
Untold Secrets of Planet Earth: Dire Dragons on upeasti toteutettu kirja, joka perustuu suurella vaivalla tehtyyn tutkimukseen. Kaikesta en kirjassa pitänyt, mutta nämä asiat eivät olleet yksiselitteisen kielteisiä. Kirja keskittyy hyvin tarkasti lohikäärmetaiteeseen. Siinä käsitellään hyvin vähän lohikäärmetarustoa tai nykyisiä havaintoja. Aiheen rajaus on tietysti kirjoittajan perustehtävä. Suosittelen Dire Dragons:ia kaikille jotka pitävät kuvista, lohikäärmeistä ja kielletystä tiedosta. Kuitenkin varoitan, että loppupäätelmän saa lukea moneen kertaan.
*Kyse ei siis ole hologrammeista, vaan piirroksista, jotka on tehty kolmiulotteisia muotoja "ymmärtävillä" ohjelmilla.
**Kukaan kreationisti ei oikeasti väitä, että maa olisi erityisen nuori. Uskomme vain, ettei maa ole useita kymmeniä tuhansia, saati miljoonia vuosia vanha. Itse pidän noin 6000:tta vuotta hyvinkin kunnioitettavana ikänä esim. biologiselle elämälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti